Kisumu East District Hospital / Kisumu County Hospital

Kaksi viikkoa taas harjoittelua ohi. Ei mennyt ihan putkeen :D

Viikko sitten maanantaina piti aloittaa harjoittelu keskustan sairaalassa ja käveltiin kiltteinä opiskelijoina sovittuun aikaan paikalle. Monen säädön jälkeen löydettiin meidän yhteyshenkilö ja odoteltiin sitten puolitoista tuntia tapaamista, että päästäisiin aloittamaan harjoittelu. Kun päästiin johtajan puheille, hän opasti meidät toiseen paikkaan, josta meidät edelleen opastettiin jonnekin muualle. Lopulta tavattiin sairaalan sosiaalitoimiston työntekijä, joka sanoi, että nyt on vähän huono aika tulla harjoitteluun. "Voitte tulla ensi viikolla". Nooo... Sovittiin sitten, että aloittaisimme keskiviikkona, koska harjottelupaikkojen vaihto menisi jo liian vaikeeksi. Alun perinhän meidän piti tulla harjotteluun psykiatriselle osastolle, mutta sekään ei oikeen onnistunu.

Keskiviikkona sitten alotettiin kunnolla ja päästiin tutustumaan koko sairaalaan. Muut sosiaalitoimiston paikalliset opiskelijat (harjottelijat) kierrättivät meitä eri osastoilla ja nähtiin kaikenlaista. Synnytysosastolle ei (onneksi) päästy katsomaan :)

Nyt näiden kahden viikon aikana ollaan pääasiassa oltu sosiaalitoimistossa pyörittelemässä papereita. Idea on, että jos sairaalassa on potilas joka ei voi maksaa laskuaan, sosiaalitoimisto yrittää auttaa myöntämällä ns. maksusitoumuksen. Aloite tulee kuitenkin aina osastolta, hoitajalta. Sosiaalitoimisto voi auttaa vain siinä tapauksessa, jos osastolta on ns. lähete. Kodittomien, kadulla asuvien ihmisten ja vankien sairaalalaskut maksetaan suoraan.

Vaikeaksi asian tekee se, ettei kaikilla (suurimmalla osalla) potilaista ole olemassa minkäänlaisia dokumentteja, henkilöllisyystodistuksia tai syntymätodistuksia. Tietojen kerääminen tehdään keskustelemalla ja asiat kirjataan kynällä ryttyisiin papereihin, jotka "talletetaan" kansioihin. Aina joskus on joku lappu hukassa. Sosiaalitoimisto pyrkii selvittämään, onko asiakas oikeasti kyvytön maksamaan laskua, tai pystyykö joku sukulainen tai naapuri maksamaan.

Maksuhakemukset käsitellään kokouksissa, joita pitäisi olla joka keskiviikko. Työntekijät kuitenkin kertoivat, että kokouksia lykätään, jotta potilaat maksaisivat laskunsa itse. Sairaalassa kun joutuu olemaan niin pitkään, että on laskunsa maksanut. Moni asiakkaista on jo kotiutettu aikoja sitten, mutta joutuu jäämään sairaalaan ja maksamaan yöpymisestä ja ruuista. Siinä kertyy monelle jo aika iso summa.

Moni sosiaalitoimiston asiakkaista on psykiatrisella osastolla, ja mekin vierailimme siellä monesti kahden viikon aikana. Voi vaan sanoa, että on aika karu paikka. Potilaat ovat resuisissa sairaalan vaatteissa, jos ylipäätään ovat pukeutuneet. Naiset ja miehet nukkuvat omilla puolillaan, sängyissä, joissa kaikissa ei ole patjoja. Sänkyjä on ehkä kolmasosalle, joten moni nukkuu lattialla, ilman peittoja tai tyynyjä. Virikkeeksi heille soitetaan silloin tällöin musiikkia, jonka tahtiin voi tanssia osaston keskellä, pihalla. Sairaalan työntekijät katsovat vierestä ja kehottavat tanssimaan. Musiikkiterapiaa? :)

Aluksi vähän jännitti mennä psykiatriselle, mutta potilaita ei ole tarvinnut pelätä (johtuuko sitten lääkityksestä?). Moni tervehtii aina kun tullaan käymään ja haluaa jutella (usein kielellä, jota ei ymmärretä). Tänään, perjantaina, kolme psykiatrisen osaston potilasta kotiutettiin ja heidän sairaalalaskunsa maksettiin. Päästiin viemään heidät kotiin. Yksi potilaista oli ollut osastolla noin puoli vuotta, ja perhe oli todella iloinen ja kiitollinen saadessaan hänet takaisin kotiin.

Diagnosointi osastolla jäi itselleni vähän hämärän peittoon. Moni potilaista on käyttänyt päihteitä, ja joutunut sen takia osastolle. Papereissa voi lukea "psykoosi", mutta todellisuudessa oireet voivat tarkoittaa jotain ihan muuta.

Tällä viikolla päästiin myös tutustumaan HIV-klinikalle. Klinikka pitää joka päivä luentoja hiv-positiivisille henkilöille mm. lääkityksestä, ruokavaliosta, ehkäisystä ja elämänhallinnasta. Päästiin osallistumaan kahteen luentoon. Toisella luennolla yksi asiakkaista oli saanut diagnoosin edellisenä päivänä. Sosiaalitoimistolla ei ole asiakkaita klinikalta, koska hi-viruksen hoito on Keniassa ilmaista. Myös testaus ja lääkkeet ovat ilmaisia. Puhuttiin työntekijöiden kanssa yleensä hivistä ja aidsista, ja he ihmettelivät, kun Suomessa sairastuneiden määrä on pieni. Keniassa se on erittäin yleistä, varsinkin tällä alueella.Myös tuberkuloosi on täällä paljon yleisempää kuin Suomessa. 


Seuraava harjottelupaikka on (luultavasti :P) vankila. Siitä tiedetään myöhemmin enemmän. Nyt kuitenkin lähdetään viikon lomalle Ugandaan kansallispuistoihin katsomaan leijonia, kirahveja ja gorilloja :)


-Pilvi

Mzungu!

Blue Cross

Reilu viikko on nyt työharjottelua takana täällä Keniassa, Blue Cross -organisaatiolla. Ensimmäinen viikko oltiin koko porukka samassa paikassa, mutta nyt toisella viikolla osa on jatkanut eri harkkapaikkaan.

Blue Cross työskentelee kodittomien katulasten ja mm.päihdeongelmaisten perheiden kanssa. Viime viikolla saatiin nähdä työntekijöiden viikon kulku ja kuljimme pienemmissä porukoissa oman ohjaajan kanssa paikasta toiseen. Työhön kuuluu katulasten kanssa työskentelyä (keskustelua, pelaamista, ruuan viemistä...), yhteisöissä kiertämistä ja päihdeongelmaisten perheiden luona vierailuja, kouluvierailuja ja ns. lastenkodissa/nuorisovankilassa vierailuja.

Työ on ollut mielenkiintosta ja tosi erilaista kun Suomessa. Paljon ollaan tekemisissä nimenomaan lasten ja nuorten kanssa, mutta kotikäynneillä jututetaan myös vanhempia. Alkoholin (etenkin kotipolttosen) ja muiden päihteiden käyttö on täällä iso ongelma, ja Blue Cross auttaakin perheitä, joissa vanhemmilla on päihdeongelma. Lasten kautta yritetään auttaa vanhempia "paremmalle tielle" ja valistetaan ihmisiä päihteiden haittavaikutuksista. Kotipolttosen valmistus ja myynti on täällä bisnestä, joten monen voi olla vaikea luopua ns. varmasta tulonlähteestä ja vaihtaa työtä.

Viikon aikana vierailtiin monessa eri kodissa, jossa yleensä perheen isä käytti alkoholia. Joissain kodeissa tilanne oli parantunut ja asiasta pystyttiin asiallisesti ja rehellisesti keskustelemaan, mutta osassa viinan juontia salailtiin. Perheet oli todella vieraanvaraisia ja mukavia, vaikka kaikki eivät puhuneetkaan englantia. Yleensä alkoholismin lisäksi perheellä oli taloudellisia ongelmia, joiden vuoksi lapset eivät välttämättä voineet käydä koulua. Blue Cross auttaa näitä perheitä mm. ostamalla koulupukuja ja koulutarvikkeita. Teimme viikon aikana myös kouluvierailuja.

Kävimme myös paikallisessa nuorisovankilassa/lastenkodissa jututtamassa lapsia. Osa oli joutunut laitokseen rikoksen vuoksi ja osan poliisi oli poiminut kodittomana kadulta. Lapset olivat rohkeita ja moni kertoi meille elämäntarinoita (joista kaikki ei ehkä ole totta).

Muutaman kerran viikossa työntekijät hajaantuvat kaduille etsimään ja jututtamaan kodittomia lapsia. Kisumussa on paljon kodittomia, joista osa tulee todella kaukaa. Suurin osa kadulla asuvista käyttää päihteitä, näkyvimpänä kenkäliiman imppaus. Kodittomat nukkuvat hylätyissä taloissa ja päivällä tekevät joitain pieniä töitä, jotta saisivat rahaa. Tänään illalla kävimme katsomassa paikkaa, jossa kodittomat nukkuvat ja jaoimme leipää ja maitoa. Blue Crossin työntekijät juttelevat pojille ja ottavat selvää, jos joku olisi sopiva projektiin. Tällöin lapsi pääsisi asumaan Blue Crossin taloon, pois kadulta ja hän pääsisi kouluun. Edellytyksenä tietysti päihteiden käytön lopettaminen.

Tämä viikko ollaan vielä harjoittelussa Blue Crossilla, mutta ensi viikolla harkkapaikka vaihtuu. Tähän asti on ollut todella mielenkiintoista, mutta toisaalta myös surullista kuinka paljon ongelmia täällä on. Sosiaalihuollon kannalta täällä on paljon tekemistä, niin kuin arvata saattaa ja palveluiden tasolla ollaan todella kaukana Suomesta. Innolla odotan kuitenkin tulevia harjotteluja :)

Kuvia harjottelusta ja kaduilta

Kuvia kämpästä