Reilu viikko on nyt työharjottelua takana täällä Keniassa, Blue Cross -organisaatiolla. Ensimmäinen viikko oltiin koko porukka samassa paikassa, mutta nyt toisella viikolla osa on jatkanut eri harkkapaikkaan.
Blue Cross työskentelee kodittomien katulasten ja mm.päihdeongelmaisten perheiden kanssa. Viime viikolla saatiin nähdä työntekijöiden viikon kulku ja kuljimme pienemmissä porukoissa oman ohjaajan kanssa paikasta toiseen. Työhön kuuluu katulasten kanssa työskentelyä (keskustelua, pelaamista, ruuan viemistä...), yhteisöissä kiertämistä ja päihdeongelmaisten perheiden luona vierailuja, kouluvierailuja ja ns. lastenkodissa/nuorisovankilassa vierailuja.
Työ on ollut mielenkiintosta ja tosi erilaista kun Suomessa. Paljon ollaan tekemisissä nimenomaan lasten ja nuorten kanssa, mutta kotikäynneillä jututetaan myös vanhempia. Alkoholin (etenkin kotipolttosen) ja muiden päihteiden käyttö on täällä iso ongelma, ja Blue Cross auttaakin perheitä, joissa vanhemmilla on päihdeongelma. Lasten kautta yritetään auttaa vanhempia "paremmalle tielle" ja valistetaan ihmisiä päihteiden haittavaikutuksista. Kotipolttosen valmistus ja myynti on täällä bisnestä, joten monen voi olla vaikea luopua ns. varmasta tulonlähteestä ja vaihtaa työtä.
Viikon aikana vierailtiin monessa eri kodissa, jossa yleensä perheen isä käytti alkoholia. Joissain kodeissa tilanne oli parantunut ja asiasta pystyttiin asiallisesti ja rehellisesti keskustelemaan, mutta osassa viinan juontia salailtiin. Perheet oli todella vieraanvaraisia ja mukavia, vaikka kaikki eivät puhuneetkaan englantia. Yleensä alkoholismin lisäksi perheellä oli taloudellisia ongelmia, joiden vuoksi lapset eivät välttämättä voineet käydä koulua. Blue Cross auttaa näitä perheitä mm. ostamalla koulupukuja ja koulutarvikkeita. Teimme viikon aikana myös kouluvierailuja.
Kävimme myös paikallisessa nuorisovankilassa/lastenkodissa jututtamassa lapsia. Osa oli joutunut laitokseen rikoksen vuoksi ja osan poliisi oli poiminut kodittomana kadulta. Lapset olivat rohkeita ja moni kertoi meille elämäntarinoita (joista kaikki ei ehkä ole totta).
Muutaman kerran viikossa työntekijät hajaantuvat kaduille etsimään ja jututtamaan kodittomia lapsia. Kisumussa on paljon kodittomia, joista osa tulee todella kaukaa. Suurin osa kadulla asuvista käyttää päihteitä, näkyvimpänä kenkäliiman imppaus. Kodittomat nukkuvat hylätyissä taloissa ja päivällä tekevät joitain pieniä töitä, jotta saisivat rahaa. Tänään illalla kävimme katsomassa paikkaa, jossa kodittomat nukkuvat ja jaoimme leipää ja maitoa. Blue Crossin työntekijät juttelevat pojille ja ottavat selvää, jos joku olisi sopiva projektiin. Tällöin lapsi pääsisi asumaan Blue Crossin taloon, pois kadulta ja hän pääsisi kouluun. Edellytyksenä tietysti päihteiden käytön lopettaminen.
Tämä viikko ollaan vielä harjoittelussa Blue Crossilla, mutta ensi viikolla harkkapaikka vaihtuu. Tähän asti on ollut todella mielenkiintoista, mutta toisaalta myös surullista kuinka paljon ongelmia täällä on. Sosiaalihuollon kannalta täällä on paljon tekemistä, niin kuin arvata saattaa ja palveluiden tasolla ollaan todella kaukana Suomesta. Innolla odotan kuitenkin tulevia harjotteluja :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti