Kaksi viikkoa saatiin kuitenkin kulumaan ihan mukavasti hengaillen ja tehden kaikkea kivaa. Käytiin yhtenä päivänä Nandi-hill-vuorella kiipeilemässä. Aluksi suunnitelma oli mennä jollain kyytillä vuoren huipulle ja kävellä siellä. Yllättäen moottoripyöräkuski ei oikein ymmärtänyt meidän ehdotusta ja vei meidät vuoren juurelle josta sitten kiivettiin ylös. Ihan mukavaa (rankkaa) oli sekin.
Kävin myös sairaalassa visiitillä pitkittyneen flunssan takia. Sekin oli aika mielenkiintoinen kokemus. Jonotuksen sijaan pääsin suoraan lääkärille; valkonaamojen "etuja" täällä. Vähän hävetti. Lääkäri katso vähän kurkkuun ja sano että "tulehdus on" ja määräsi neljää eri lääkettä, mm. zithromax-antibiootteja. Ainakin lääkkeet on tehonnu.
Katsastettiin myös yhtenä päivänä Kisumu-museo. Tai no, museo/eläintarha :) Yhdessä rakennuksessa oli näyttely Kenian ja Afrikan historiasta ja eri heimoista yms. Pihalle oli rakennettu perinteinen Luo-heimon asutus. Muuten museossa olikin pelkkiä eläimiä; käärmeitä (musta mamba, kalliopython yms), kaloja, krokotiileja ja kilpikonnia.
Viikonloppuna mentiin porukalla kiertelemään Kakamegan sademetsää. Osa meistä teki vain päiväreissun ja osa oli metsässä yötä. Tehtiin noin neljän tunnin kävely metsässä, jossa (sademetsän tapaan) satoi aika rankasti välillä. Opas johdatti meidät pienelle vuorelle, jossa mentiin lepakkoluolaan pitämään sadetta. Tajusin liian myöhään että lepakkoluolassa ON PALJON LEPAKOITA, jotka tietysti lentää suoraan meitä päin. Eikä ne lepakot ole ihan pieniä. Juoksin sitten kiljuen pois luolasta, menin kyykkyyn ja laitoin silmät kiinni. Kamala kokemus. Muuten sademetsässä oli kivaa :) Nähtiin apinoita.
Nyt ollaan oltu kolme päivää uudessa harkkapaikassa; Orongon kylässä, jossa on orpoja ja leskiä. Aika näyttää mitä tosta paikasta saa irti. Tähän mennessä on ollut ihan mielenkiintosta. Tänään tehtiin kotikäyntejä mm. tuberkuloosia sairastavan miehen kotiin, jolla on hoidettavinaan neljä lasta. Vaimo oli kuollut joskus aikasemmin. Käytiin myös ramman naisen kotona, jonka 14-vuotias lapsi oli saanut puolitoista viikkoa sitten ensimmäisen lapsensa. Koko kylä on tosi köyhä ja moni sairastaa aidsia, tuberkuloosia ja vaikka mitä muuta. Ruokaa ei ole eikä rahaa. Eikä työtä. Kotikäynneillä asukkaat kiittää jumalaa kun mzungut (valkonaamat) on tulleet käymään.
Tiistaina käytiin tutustumassa kouluun, joka opettaa paikallisille nuorille ja nuorille aikuisille elämäntaitoja mm. ruuanlaittoa, saippuan tekoa, maitotuotteiden ja mehujen valmistamista, hiustenlaittoa ja tietokonetaitoja. Aluksi oppilaat leipoivat tavallisia pullia, ja seuraavaan satsiin lisättiin heinäsirkoista jauhettua jauhoa. Koululle tulikin käymään muutama yhteistyökumppani Flying Food -projektista, jossa yritetään markkinoida paikallisille ihmisille hyönteisten käyttöä proteiinin lähteenä.
Huomenna keskustellaan Community Health Workereiden kanssa miten he tekevät työtä Orongossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti