Uganda

Pääsiäisen kunniaksi matkustettiin viikoksi Ugandaan. Autossa istuttiin monta tuntia ja uni jäi välillä vähälle, mutta reissu oli mahtava. Lähdettiin Kisumusta lauantaiaamuna 6.30 kohti Kampalaa. Kampalassa oltiin yksi yö ja jatkettiin siitä välipysähdysten kautta Queen Elizabethin kansallispuistoon. Safarilla nähtiin norsuja, antilooppeja, vesiantilooppeja, pahkasikoja (Pumba!), vesipuhveleita, virtahepoja, paviaaneja, valkopääkotkia ja muita lintuja, ja yks leopardi (joita näkee kuulemma harvoin). Päästiin vielä myöhemmin illalla uudestaan safarille, jossa koitettiin bongailla leijonia, joita ei kuitenkaan näkynyt.

Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa Kongon ja Ruandan rajalle, Ugandan eteläosaan. Tarkoituksena oli mennä Bwindin kansallispuistoon, sademetsään etsimään gorilloja. Tie oli kuitenkin poikki kaatosateen takia, ja vaihdettiin suunnitelmaa lennosta. Oppaamme ohjasivat meidät toiseen puistoon, ja seuraavana päivänä päästiin Mgahingan kansallispuistoon. Saatiin matkaan kaksi puiston omaa opasta, joita seurattiin läpi sademetsän. Oppaat olivat koko ajan yhteydessä trackereihin, jotka joka päivä etsivät gorillat metsästä ja seuraavat heitä iltaan saakka. Heidän ansiostaan löysimme gorillat aika nopeasti.

Vuoristogorilloja on maailmassa enää noin 700 yksilöä, ja jokainen niistä asuu sademetsässä (Bwindi/Mgahinga). Metsät ovat suojeltuja ja vartioituja, ja turistien määrää rajoitetaan. Gorillat elävät täysin omassa elinympäristössään, pienissä laumoissa. Me pääsimme katsomaan gorillalaumaa, johon kuuluu viisi silverbackiä (aikuista urosta) ja viisi muuta gorillaa. Opas kertoi, että tyypillisesti laumoissa ei ole kuin 1-2 aikuista urosta, ja olikin todella harvinaista nähdä tällainen lauma.

Aluksi oli jännittävää olla gorillojen lähellä, heti ensimmäinen gorilla oli parin-kolmen metrin päässä. Oppaat kuitenkin kertoivat, että gorillat ovat tottuneet vierailijoihin, eivätkä tavallisesti käyttäydy aggressiivisesti ihmisiä kohtaan. Välillä gorillat siirtyivät nopeasti paikasta toiseen, ja me tietysti seurasimme perässä sateesta huolimatta. Koska puistomaksu on aika korkea, kokemus oli luultavasti once-in-a-lifetime, mutta todellakin sen arvoinen.